Kirjasta tuli jonkin verran ristiriitainen olo.

Vaikka kirja oli hyvä, niin ei se nyt niin hyvä ollut. Steinbeck on sentään nobelisti. Ehkä odotin jotain tajunnan räjäyttävää lukukokemusta. Tosin tämä saattaa liittyä aikaisemmassa blogiartikkelissani Kesälukemista 2023 kertomaani epäilyyn, että olen vain vanhemmiten jotenkin menettänyt kyvyn nauttia romaanien lukemisesta.

Kirja oli kuin saman aihepiirin ja henkilöhahmojen novellikokoelma. Hyvin Steinbeck piti tarinan kuitenkin kasassa. Hahmot olivat värikkäitä ja kerronta sujuvaa.

Kerronta, kieli ja yleisfiilis huokui menneen maailman tunnelmaa. Sinänsä näin onkin, olihan kirjan synnystä jo melkein sata vuotta. Kuitenkin kirjaa lukiessa tuli hieman sellainen fiilis kuin olisi katsonut jotain 1940-luvun Suomi-filmiä. Luultavasti ihmiset puhuivat silloin sillä tavalla kuin filmissä puhutaan, mutta hieman koomiselta se kuitenkin kuulostaa.

Yleisfiilikseni oli, että tällaisen veijaritarinan pystyisin itsekin kirjoittamaan. Ja olenkin kirjoittamassa.

Pohdin vielä tässä lopuksi, että olenkohan tosiaan menettänyt vanhemmiten kyvyn nauttia romaanien lukemisesta? Luin kirjan, ja sen jälkeen jäi jotenkin tyhjä olo. Jotenkin olin kuvitellut, että kirja olisi jollain tavalla muuttanut minua. Muuttanut ajatusmaailmaani, saanut aikaan jonkin oivalluksen tai jotain. Ehkä odotin liikaa. Ehkä kirjojen lukeminen on tällaista: turha odottaa, että kirja saa aikaan jonkin suuren tunteen tai elämänmuutoksen. Ehkä kirjan tehtävä onkin vain olla sen hetken viihdettä tai antaa pieniä oivalluksia omaan elämään.

Yhden oivalluksen kirjasta sainkin: omaisuus tuo stressiä elämään. Danny ja hänen ystävänsä olivat varsin huolettomia veijareita. Ehkä juuri siksi, että ei ollut mitään omaisuutta, josta huolehtia.

Karin vuoden 2023 kesäkirjat.

Johdanto

Hain kirjastosta hieman kesälukemista. Nyt kun minulla on tämä kirjoittamiseen liittyvä oma sivusto ja blogi, niin ajattelin laajentaa tämän sivuston blogia sisällyttämällä siihen arvioita kirjoista, jotka olen lukenut. Tarkoitus ei ole tehdä näistä kirja-arvioista mitään suurta tiedettä. Kirjoitan lähinnä joitain henkilökohtaisia fiiliksiä, mitä kirjasta jäi mieleen.

Kesän 2023 kirjat

Blogin kuvassa näkyvät kirjat, jotka kävin viikko sitten hakemassa kirjastosta. Varasin John Steinbeckin kirjat etukäteen kirjastosta. Löysin kirjahyllystäni John Steinbeckin Edenistä itään -kirjan ja aloin muistella, että olin lukenut joitakin Steinbeckin kirjoja nuorena. Päätin, että luen muutaman Steinbeckin kirjan tänä kesänä, josko muistaisin noin neljänkymmenen vuoden jälkeen kirjojen tapahtumat.

Loput kirjat poimin kirjastosta selailemalla vapaana olevia kirjoja. Luin joskus Hesarista deWittin Sistersin veljekset -kirjan arvostelun. Arvostelu oli jäänyt mieleeni, joten otin kirjan mukaan. Olen lukenut Alastair Reynoldsin Prefektin pari vuotta sitten. Kirja oli ihan ok scifi-kirja, joten päätin kokeilla, josko toinen Reynoldsin kirja, Elysionin tuli, nappaisi minut mukaansa. Johanna Sinisalon Ukkoshuilun otin mukaani samasta scifihyllystä kuin Elysionin tulen. Tiia Aholan Seepra joka ajatteli liikaa tarttui mukaani lähinnä kirjan hyvän nimen takia.

Luin nuorena valtavasti kirjoja. Sitten tuli opiskelut ja elämän ruuhkavuodet lasten kanssa. Sairastelua (selkäranka murtui, pari masennusepisodia). Ammatti, jossa pitää koko ajan lukea ja opiskella paljon (IT-asiantuntija). Jotenkin sitten lukeminen jäi vähemmälle. Huomasin myös vanhempana, että kirjojen lukeminen ei enää saa aikaan sellaista voimakasta tunnelatausta kuin nuorempana jonkin hyvän historiallisen romaanin tai scifi-kirjan lukeminen. Ehkä se johtuu vanhenemisesta, en tiedä. Joka tapauksessa päätin, että nyt kun minulla on omakin kirjaprojekti menossa, niin pakotan itseni aloittamaan kirjojen lukemisen. Ehkä löydän lukemisen ilon uudestaan.