Kirjoittaminen ja motivaatio
Johdanto
Aloitin kesällä 2022 pitkäaikaisen haaveeni kirjoittaa scifi-kirja. Kirjoitin kesällä kirjaa aika paljon, jotain sata A5-sivua. Syyskuussa aloitin taas päivätyöni (IT-asiantuntija) ja kirjoittaminen jäi parin kuukauden tauolle. Lokakuussa aloin kirjoittaa uudestaan. Mutta scifi-kirja ei oikein edistynyt. Aloinkin kirjoittaa toista kirja-ideaa: Jartsa ja Rane - sekopäistä tarinaa kolmesta kaveruksesta. Tämän kirjan kirjoittaminen eteni paljon paremmin.
Miksi scifi-kirjan kirjoittaminen alkoi tökkiä?
Mietin, miksi tuon scifi-kirjan kirjoittaminen alkoi tökkiä. Ja taas toisaalta Jartsan ja Ranen kirjoittaminen tuntuu siltä, kuin kirja kirjoittaisi itse itsensä.
Tajusin, että olin alkanut kirjoittaa scifi-kirjaa jotenkin väärästä näkökulmasta. Aloin kirjoittaa scifi-kirjaa yrittäen kirjoittaa sellaista kirjaa, kuin kuvittelin scifi-kirjan olevan. Kehitin tietyn universumin, jossa olisi tiettyjä sosiaalisia ja teknologisia rakenteita, tiettyjä rajoitteita, tiettyjä jännitteitä yms. Ja samalla jotenkin kadotin sen, mikä tekee juuri minusta kirjailijan. Kirja ei enää tuntunut omalta. Kirja alkoi tuntua jonkinlaiselta tusina-avaruusoopperalta.
Miksi kirjoittamisen pitää tuntua hauskalta?
Ei sen tarvitsekaan tuntua hauskalta. Jos kirjoittamiseen on muita syitä. Esim. Alistair MacLean oli kuuluisa siitä, ettei hän edes pitänyt kirjoittamisesta. Kirjoittaminen oli hänelle lähinnä jonkinlaista pakkopullaa, jolla sai helppoa hynkkyä. Eikä tuon kaltaisessa motivaatiossa sinänsä mitään pahaa ole. Jokaisen pitää hankkia elantonsa jotenkin. Jos minulle tarjottaisiin 500.000 euroa miinus verot siitä, että kirjoittaisin scifi-kirjan, jossa on 300 sivua, niin tasan varmasti kirjoittaisin scifi-kirjan, jossa on 300 sivua. Mutta kun näin ei ole. On äärimmäisen epätodennäköistä, että kirjoitan scifi-kirjan, joka käännetään englanniksi ja saan niin paljon myyntiä, että kuittaisin kirjalla 500.000 euron tulot. Todennäköisyys tälle on lähestulkoon nolla.
Olin kesällä Finncon-tapahtumassa. Kerroin edellisessä blogi-artikkelissani Hyvän kirjan kirjoittaminen on vaikeaa, että yhdellä luennolla eräs suomalainen varsin tunnettu kirjailija kertoi, että hänen erään kirjasarjansa viimeistä kirjaa oli myyty vain 800 kappaletta. Kuulemma noin 1000 kappaletta on raja, että kustantamo saa edes omansa takaisin kirjan julkaisemisesta. Uutena scifi-kirjailijana voin odottaa, että omaa kirjaani saan kaupaksi ehkä muutaman kymmenen kappaletta. Kun laskee, kuinka monta sataa tuntia käyttää scifi-kirjan kirjoittamiseen aikaa, niin ensimmäistä scifi-kirjaa ei todellakaan kannata kirjoittaa rahan takia. Kirjan kirjoittamiseen täytyy löytyä jokin toinen syy.
Olen IT-asiantuntija. Tykkään omasta työstäni. Työstä maksetaan helvetin hyvin. Tykkään opiskella uusia ohjelmointikieliä ja teknologioita. Opiskelulla kasvatan omaa teknistä kompetenssiani, jolla voin saada vielä parempaa palkkaa. Jos opiskelun sijaan käytän aikaani kirjoittamiseen, niin kirjoittamisprosessin itsessään pitää olla jotenkin palkitsevaa.
Miksi Jartsaa ja Ranea on helppo kirjoittaa?
Mietin sitä, miksi Jartsaa ja Ranea on helppo kirjoittaa, mutta tuo scifi-kirja alkoi tökkiä hyvän alun jälkeen. Luulen nyt tietäväni syyn. Jartsa ja Rane melkein kirjoittaa itse itsensä, koska kirjoitan tasan niin sekopäistä tarinaa, että saan itse kirjoittamisprosessista syvää mielihyvää. Scifi-kirja taas alkoi tuntua niin tusina-avaruusoopperalta, että jotenkin motivaatio tuottaa maailmaan yksi tusina-avaruusooppera lisää, alkoi syödä motivaatiota. Pahasti. Todella pahasti.
Oivallus
Sitten koin syvän oivalluksen hetken. Minun ei ole mikään pakko kirjoittaa sitä scifi-kirjaa loppuun. Itse asiassa. Kirjan teema on varsin hyvä. Olen kehittänyt hyvän universumin kirjaa varten. Kirjan juoni on myös varsin hyvä. Mutta kirjan ote, tyyli, on tusina-avaruusoopperaa. Eikä yhtään nappaa kirjoittaa tusina-avaruusoopperaa. Paitsi rahasta nyt tekisi mitä tahansa. Mutta kun rahaakaan siitä ei ole tulossa, niin jokin toinen syy täytyy löytyä.
Joten. Päätin, että minun todellakaan ei ole pakko jatkaa kirjan kirjoittamista. Ehkä kirjoitan nyt tuon Jartsan ja Ranen loppuun. Julkaisen kirjan sillä hinnoittelu ja jakelumallilla, josta kirjoitin aikaisemmassa blogi-artikkelissani. Ja sitten mietin scifi-kirjan kirjoittamista uudestaan. Ehkä muutan scifi-kirjan tyyliä aivan toisenlaiseksi. Tai vain laitan kirjaidean vähäksi aikaa hyllylle, ja ehkä myöhemmin palaan kirjaan, jos riittävän hyvä syy löytyy. Ja jos syytä ei löydy, niin sitten vain en palaa. Ja kirja-raakile jää kirjoituspöydän laatikkoon. Sellaista elämä on. Kaikki vaan ei onnistu.
Vapaa-aika
Itsellä ei enää ole lapsia kotona. Ei ole ollut enää moneen vuoteen. Eli minulla on varsin paljon vapaa-aikaa. Vapaa-aikaa, jonka olen tottunut käyttämään tasan niin kuin minua huvittaa. Kesällä tehdä pitkiä patikkaretkiä koirien kanssa Haltialan metsissä. Iltaisin lukea riippumatossa hyviä kirjoja. Talvisin hiihtää. Opiskella mielenkiintoisia teknologioita ja ohjelmointikieliä. Treenata kellarissa ja katsella hyviä sarjoja.
En todellakaan ala tekemään vapaa-ajastani jotain kärsimysnäytelmää vain sen takia, että minulle tulisi jokin pakkomielle täyttää nuoruudenhaaveeni ja kirjoittaa scifi-kirja. Kirjoitan sen scifi-kirjan tasan vain siinä tapauksessa, että kirjan kirjoittaminen itsessään tuottaa minulle syvää mielihyvää. Elämä on upeaa. On valtavasti kaikkea mielenkiintoista ja kivaa, mitä voi tehdä. Turha tehdä elämästään jotain kärsimysnäytelmää jonkin pakkomielteen takia.
Koska kirjan kirjoittamisella ei ole mitään taloudellista insentiiviä, kirjan kirjoittaminen ei saa tuntua yhtään työltä. Ei yhtään. Sen pitää olla harrastus. Ja niin kuin kaikki harrastukset, harrastus pitää olla sellainen, jota tekee mielellään vapaa-ajalla. Työn vastapainoksi.
Uusi idea scifi-kirjaksi
Eli. Voin vain päättää, että laitan tuon aloittamani scifi-kirjan pöytälaatikkoon. Ja vain aloitan uuden kirjan kirjoittamisen. Uuden kirjan voisi aloittaa ottamalla huomioon tähän mennessä tulleet kokemukset kirjan kirjoittamisesta: kirjan kirjoittaminen pitää tuntua omalta ja itse kirjoittamisprosessin pitää tuottaa riittävästi mielihyvää, että prosessia viitsii jatkaa.
Sen sijaan, että tekee liian vaikean kirjan, jossa on monimutkainen universumi, monimutkaiset teknologiset ja sosiaaliset rakenteet ja jännitteet, niin voisi ensin tehdä yksinkertaisemman scifi-kirjan ja kokeilla, millaista sellaista kirjaa olisi kirjoittaa. Ja tietysti, millaisen vastaanoton kirja ylipäätään saa. Jos ensimmäinen scifi-kirja tuottaa lähinnä valtavaa myötähäpeää lukijoissa, niin sitten voi vain todeta, että tulipahan tämäkin sitten kokeiltua, mutta jatkossa voi vapaa-aikaansa viettää muiden asioiden parissa. Mutta jos kirja nyt saa edes jonkinlaisen vastaanoton ja saan myytyä sitä edes muutaman sata kappaletta (vaikka 500 kpl * 10e => 5000e), niin voisi harkita, että jatkaa kirjoittamista.
Ehkä pitää valita jokin yksinkertainen konstruktio. Jokin kohtalaisen suljettu tila, jossa on vain muutama ihminen. Ja sitten pitää kirjoittaa kirja tasan sellaisella sekopäisellä otteella, kuten Jartsa ja Rane, että jaksan motivoitua kirjoittamaan kirjan loppuun.
Koska, kuten jo olen monta kertaa maininnut, elämässä on niin paljon kaikkea mielenkiintoista ja kivaa. Kirjan kirjoittaminenkin pitää olla mielenkiintoista ja kivaa. Tai muuten aika kannattaa käyttää johonkin muuhun.
Taidan lähteä kellariin. Nostaa vähän rautaa ja katsoa jotain hyvää sarjaa.